Organisaatioviestintä unettaa

Olen ilmoittautunut viestinnän tiedekuntatenttiin "Media, organisaatiot ja yhteiskunta" puolentoista viikon päästä. Sain juuri äsken luettua kirjan "Kolmet kasvot". Voin kertoa, etten tykkää organisaatioviestinnästä.

Keksittekö, kuka sanoo aina "voin kertoa"? No BB-Jarkko eli Punkkihan sitä hokee koko ajan. Olen muuten ihan koukussa BB:hen. Tämä on ensimmäinen BB, mitä olen päässyt seuraamaan enkä sitäkään ihan alusta asti. Meillä on satelliittilautanen pihalla ja nyt vasta Canalilta alkoi näkymään Sub-tv. Parin ekan jakson aikana ihmettelin, mikä tässä ihmisiä kiehtoo, mutta niinhän siinä sitten kävi, että koukkuun jäin. Ilmeisesti tämä ihmisen luontainen tirkistelyhalu saa siinä jotain tyydytystä...

Uutta väriä päässä

Kävin tänään jo aamusta kampaajalla. Vähän leikattiin ja laitettiin raitoja. Edellisestä kampaajakäynnistä olikin jo 6 kk!!! Ikinä pitänyt tuollaista taukoa, mutta nyt jotenkin päätin, että saavat hiukset levätä. Samalla ajattelin, että kasvatan oman värin takaisin. Mutta ei sentään - nyt on taas vaaleata päässä ja olo on kuin uudesti syntyneellä!

Mii-vauva ja Ida

Siskon perhe kävi tänään töissä katsomassa minua ja mummia. Mii heräsi juuri päiväunilta vaunuistaan. Voi että, miten voi vauva olla söpö; hieman unen pöppyrässä ja hiukset vähän pörhöllään. Ja aina niin iloinen ja nauravainen. Ja ihana vauvan tuoksu...






Ja Ida pikku-neiti pinkissä karvahatussaan. Toinen söpöläinen. Ida tutkii heti tädin meikkipussin; vähän poskipunaa ja puuteria sinne tänne naamaan ja huulipunaa huulten suuntaan...

3 opintoviikkoa taas lisää!

Oodiin (eli opintorekisteriin) tuli justiinsa tieto, että olen päässyt viestintä ja kulttuuri -tiedekuntatentin läpi arvosanalla 3. Olen tyytyväinen! Nyt voin palauttaa tenttikirjatkin kirjastoon. Pidin niitä näin kauan varmuuden vuoksi, jos vaikka joudun uusimaan tentin. Eipä tarvitse uusia.

Missä lapsi on?

Tänään illan suussa sain hiukka sydämentykytyksiä. Poika lähti eilen laivalle kavereidensa ja Tyttöystävänsä perheen kanssa. Eilen sain Pojan kiinni kännyllä, mutta tänään iltapäivällä en. Yritin vielä, kun tiesin laivan olleen Helsingissä jo tunnin eikä Poika ollut tullut kotiin. Kännystä kuului vaan eestiksi, että puhelimeen ei saada yhteyttä. Mitä ihmettä - eestiä! Eikö Poika olekaan Suomessa???Kaverinkin puhelimesta kuului sama eestinkielinen teksti. Mitä, onko koko porukka jäänyt Tallinnaan? Voi herranen aika sentään, äidin sydän teki ylimääräisiä voltteja ja mielikuvitus keksi vaikka millaisia onnettomuuksia. Onneksi Tyttöystävä vastasi omaan puhelimeensa ja kertoi, että Poika on kunnossa ja matkalla kotiin. Huh. Kylläpäs säikähdin. Maailman kurjin tunne on se, kun luulee, että omalle lapselle on sattunut jotain.

Poika pärjää paikassa kuin paikassa, eikä juuri kotiin rimputtele. Minulle kaikki erot ja matkat ovat vaikeita. Haluaisin aina tietää, missä lapsi on ja onko hänellä kaikki hyvin. Olen suoraan sanottuna aika hermoheikko, kun Poika lähtee jonnekin. Kun Poika lähti kaverinsa perheen kanssa etelään muutama vuosi sitten, stressasin sitä niin, että minun täytyi hakea kortisoonikuuri krooniseen nokkosrokkooni. Kutisin ihan sietämättömästi ja raavin itseni melkein verille, eikä jokapäiväinen allergialääkkeeni enää helpottanut yhtään. Lääkäri sanoi, että kutina johtui stressistä ja naureskeli, että mitenköhän sitten, kun Poika lähtee inttiin. Niinpä. Ottaisivatkohan ne äidinkin sinne...



Poika onnellisesti kotona.

Rakastan villasukkia

Rakastan villasukkia. Käytän niitä kesät talvet - kotona sisällä. Tänään löysin kirppikseltä kahdet uudet villasukat. Siis aivan uudet - ei käytetyt. Tummemmat otin heti käyttöön - ihanat jalassa.

Valttu ja Viivi iltajuoksulla

Päästän chinchillat lähes joka ilta juoksentelemaan työhuoneeseeni. Istun lattialla, tarkkailen heitä ja tarvittaessa taputan käsiäni ja komennan kovalla äänellä. Heitä on nimittäin pidettävä tarkasti silmällä, muuten he jyrsivät koko huoneen. Chinchillahan on jyrsijä ja lähes kaikki kelpaa purtavaksi; tapetit, lattialistat, huonekalut, tietokoneet, kirjat, matot jne. Tiedän tämän kokemuksesta :-)

Sitten kun on pesäänmenon aika taputan käsiäni yhteen ja huudan että "pesään, pesään". Ja sinne menevät - Valttu ainakin. Viivi yrittää välillä vähän venkuroida. Muistelen tässä aikaa, jolloin pidin 9 chinchillaa vapaana olohuoneessa. Pesään menoon tarvittiin jo haavi - kalakaupan iso haavi :-)
Nyt elämä on huomattavasti helpompaa!

Pariskunta mennä vipeltää peräkanaa.

Kamera ei aina pysy vauhdissa mukana.

Viivi maistelee tyynyn hapsuja.

Viivi käy välillä työpöydällä tutkimassa kirjoja.



Valttu iskee silmää.

Esseetä tehden meni viikonloppu

Niinhän se viikonloppu taas hurahti ihan huomaamatta. Kirjoittelin esseetä "Naiseus, suomalaisuus ja ´läntisyys´Venäjän ja itäisen Euroopan kentillä". Ja nyt se essee on viittä vaille valmis. 3 viikkoa etuajassa. Jes jes jes. Nyt voi pari päivää hengähtää ja sit pitää alkaa lukemaan tiedekuntatenttiin. Huomenna vois vaikka ajatella verhojen ompelua...

Lauantaina ajoin nurmikon. Ajattelin, että on helpompi haravoida, kun nurmikko on lyhyt. Lisäksi ajelin maahan tippuneet lehdet silpuksi, maatuvat paremmin kompostiin.

Ai niin ja kanervat ostin terassille myös viikonloppuna.

Kyllä puku tekee miehen

Kävin eilen Helsingissä pukuvuokraamossa Pojan ja Pojan tyttöystävän kanssa. Tyttöystävällä on ensi helmikuussa vanhojen päivät ja hän halusi, että Poika tanssii hänen parinaan, vaikkei lukiossa olekaan. Tanssiharkat ovat jo alkaneet. Onneksi heidän koulunsa ovat aivan vierekkäin, koska harkkoja on kesken koulupäivänkin.

Tyttöystävä varasi tuolta vuokraamosta ihanan vaaleanvihreän luomuksen. Puku tilattiin ulkomailta. Poika yritti vielä siellä pukuvuokraamossa päästä pälkähästä ja ehdotti, että jos hän ottaisikin tavallisen puvun. Äiti ja tyttöystävä huusivat yhteen ääneen "ei käy". Poika siis yritti viimeiseen asti, mutta periksi oli annettava - saketti vuokrattiin.

Pojan plastron (huivisolmuke) on saman värinen, kuin tyttöystävän puku. Sointuvat sitten hyvin yhteen. Ovat takuulla hyvännäköinen pari. Pojan puvun vuokraksi tuli 125 euroa. Siihen kuuluvat myös kengät. Koko sovitus ja vuokrausprosessi sujuivat tosi hyvin, kaikki meni kuin rasvattu. Ovat kyllä tosi ammattilaisia tuossa liikkeessä, oikeat kootkin löytyivät heti.

Täytyy sanoa, että kyllä puku tekee miehen. Mun omasta lökäpöksystä tuli ihan nuoren miehen näköinen. Vai mitäs sanotte...

(Kuvissa rintataskussa ei ole taskuliinaa, vaan vuokrauspapereita :-)

Toki lopulliseen versioon tulee joko plastronin värinen tai valkoinen taskuliina.)

Silitän, silitän ja taas silitän

Rakastan silittämistä. Silitän joka päivä. Silitän melkein kaikki vaatteet, paitsi en sukkia ja pikkuhousuja. Lakanoita en enää silitä - ennen silitin nekin. Ja silittäessä kuuntelen Markku Aroa tai Topi Sorsakoskea. Ehdottomasti. Se kuuluu silittämiseen.

Mies väittää, että pahin rangaistus mulle olisi ottaa multa silitysrauta pois :-)

Mies kokkaa

Mies teki kanakeittoa tänään. Siis ihan sairaan hyvää keittoa, missä on paljon chiliä. Ihana keitto ja ihana mies <3

Keittoon tulee:

hyvin maustettuja broilerinsuikaleita

peruna-sipulisekoitusta

kasvissuikaleita

sulatejuustoa (voimakasta Koskenlaskijaa)

liemikuutio

Hevoskastanjan siemeniä riittää

Olimme juuri Miehen kanssa pihahommissa. Haravoitiin hevoskastanjasta tippuneet siemenet ja kuoret puun alta pois. On sitten helpompi haravoida lehdet, kun on ne isot murkulat pois tieltä. Että niitä siemeniä riitti. Keräsin niitä isälle muovikassillisen, hän yrittää kasvattaa itselleen hevoskastanjan. Takapihalle kärrättiin 4 kottikärryllistä siemeniä! Ja puussa on vielä muutamia.

Syksy on ollut niin lämmin, että krookuksen sipulit työntävät ituja.

Saas nähä miten käy

Istuin tänään klo 9 Porthanian 1. salissa tiedekuntatentissä. Aiheena viestintä ja kulttuuri. 3 kirjaa tankattuna päähän:

Stuart Hall: Identiteetti

Juha Herkman: Audiovisuaalinen mediakulttuuri

Anna Mäkelä, Liina Puustinen & Iiris Ruoho: Sukupuolishow, johdatus feministiseen mediatutkimukseen.

Feministisen mediatutkimuksen kysymys oli ihan iisi, piti kertoa pornosta. Hah, jokainenhan siitä osaa kertoa, mutta piti siis kertoa millaisia näkemyksiä siitä on esitetty tässä nimenomaisessa tutkimuksessa. Tää oli mun yks tärppi. Jes. Ainakin jotain oikein. Audiovisuaalisen kirjan kysymyskin oli vielä ihan jees, mutta stereotyyppistäminen ja sen tuottaminen tuon Hallin kirjan mukaan teetti meikäläisellä pieniä vaikeuksia. Pää löi siis ihan tyhjää. Mieleen tuli vain jotain ihan yleistä aiheesta, mutta mitä ihmettä Hall siitä sanoi.....

Tädin pienet tytöt

Kuvia Siskon tytöistä. Minja Lotta on 4 kuukautta ja Ida Anni 1,9 v. Olin heitä hoitamassa viime viikolla. Maailman ihanimmat pienet tytöt <3 <3 <3