Valttu joutui baariin

Vaihdan chincilloille uuden pesälaatikon noin kuukauden välein, aina silloin kun he ovat tuhonneet vanhan laatikon. Yleensä tuon töistä kopiopaperilaatikon. Kerran vaihdoin pesälaatikoksi kaljalaatikon. Jostain syystä Valttu käyttäytyi tuolloin levottomasti, riehui ja tuhosi pesäänsä repimällä ja syömällä sitä. Ja tätä käytöstä kesti muutaman viikon. Ihmettelin miehelle, että miksi Valttu riehuu noin kauheasti. Mies sanoi, että ihmekös tuo nyt on, kun se on koko ajan baarissa! Hah, niinpä. (En nyt oikeasti tuohon usko, eikä kyllä mieskään. Mitä lie Valttu riehunut, tuskin kuitenkaan johtui kaljalaatikosta.)








Valttu tarkkailee pesästään.

Viivi on ihan sairaan utelias - tulee heti haistelemaan kameraa.

Perinteinen jouluaatto

Meillä vietettiin jouluaattoa hyvin perinteisesti; Syötiin, käytiin haudoilla ja avattiin joululahjat. Meidän olohuoneessamme olikin lahjapaketteja melkoisesti; oli oman perheen paketit sekä myös osa Elohiiren perheen paketeista. Elohiiri tuli perheensä kanssa meille illalla.

Ida-pieni toimi lahjojen jakajana. Tämän joulun suurin ilo olikin nähdä hänen riemunsa. Kyllä joulu on lasten juhlaa.

Minja-vauvakin sai paketteja. Hän ei niistä vielä ymmärtänyt mitään. Lahjapaperit ja -narut sen sijaan olivat kivoja :-)

Meidän perhe sai ihania lahjoja. Erityiskiitokset:

Äidille & Isälle: Ihania lahjoja, kaikki ovat tosi tyytyväisiä. J ihasteli lahjakorttiaan. K ihastui takkiinsa. H kiittää Lindexin kortista sekä kaikesta ihanasta pienestä. Ja Lauri Tähkän cd toimii; hyvää musiikkia. Kiitos.

Elohiiri & perhe: Paljon ihania paketteja. Kiitos. J:n tyynystä ja peitosta tapellaan jo kuka saa niitä pitää. K sanoi, että A & K osaavat ostaa täydellisiä lahjoja. Ja minä kiitän ihanista lahjoista, se sydänjuttu on tosi kaunis ja kirjakauppaan menen heti, kun ovet aukeavat pyhien jälkeen.

Anoppi & Appiukko: Ihana kori, missä on kaikkea tosi kaunista. Kiitos.

Tomppa: Nam nam, hyviä. Miten niin vain J tykkää, hih - kaikkihan me niitä syödään :-) Kiitos.

Saiphin & Raimo: Varmasti erittäin hyvää. Käytämme. Kiitos.

Lissu & perhe: Maailman upein joulukukka. Ja K:n paita on hyvä. Kiitos.

Ronja: Huippu makee idea, kyllä naurettiin sitä paitaa :-) Kiitos.

HYVÄÄ JOULUA!

IHANAA JA LEVOLLISTA JOULUN AIKAA KAIKILLE!

Edellisestä viestistäni onkin jo aikaa. Olen opiskellut tosi ahkerasti; tentteihin on luettu, esseitä on palauteltu ja opintoviikkoja on ropissut. Joululomalla pitäisi käynnistellä proseminaarityön laajentaminen kandintyöksi. Keväällä aion siis valmistua valtiotieteiden kandiksi ja aion saada opintoni siihen malliin, ettei niistä puutu enää muuta kuin gradu. Gradun aihettakin olen jo muhitellut.

Mies on nyt sairaslomalla. Häntä särkee edelleen, mutta ei enää niin hirveästi, kuin aiemmin. Sormiin ei ole tunto palannut eikä käsi myöskään oikein toimi. Tammikuun puolessa välissä on neurokirurgin vastaanotto, jolloin kuullaan enemmän tästä tilanteesta.

Kipuja ja leikkauksia

Viimeiset 1,5 viikkoa ovat olleet aika ahdistavia ja raskaita. Mies heräsi toissa lauantaina hirvittäviin selkäkipuihin (kipukohta vasemmassa lavassa), vasen käsi hirvittävän kipeä ja sen käden pari sormea tunnottomana. Vein hänet maanantaina aamuyöllä Hyvinkään sairaalaan, jossa hän oli sisällä 3 päivää. Sitten kotiin kärsimään ja uudestaan Hyvinkäälle torstai-iltana. Magneettikuvat otettiin perjantaina ja kipujen syy löytyi: välilevyn tosi, tosi iso pullistuma kaularangassa. Lauantai-iltana ambulanssilla siirto Töölön sairaalan neurokirurgiselle osastolle. Sunnuntai yönä ensimmäinen leikkaus, mikä epäonnistui. Kirurgi ehti leikata pullistuman, muttei ehtinyt kaapia sitä niinkuin olisi pitänyt, kun tuli iso verenvuoto ja haava oli pakko pistää kiinni. Eilen maanantaina päivällä toinen leikkaus. Eikä mitään helpotusta ongelmaan.

90 % leikkauksessa olleista saa avun heti eli kivut jäävät leikkauspöydälle. Meillä kuulutaan siihen 10 %:iin, jotka eivät saa apua. Sairaalassa Mies sai valtavat määrät kipupiikkejä, tippaa ja tabletteja - niin paljon kuulemma, kuin "laki sallii". Sietämättömät kivut helpottuivat koviksi kivuiksi.

Mies kotiutettiin tänään. Kipujensa kanssa. Kaikki on kuulemma tehty, mitä tehdä voidaan. Kivut hellittävät ehkä kuukausien kuluttua - tai eivät koskaan.

Masentaa ja itkettää.

Mäkeen, mäkeen

Talma aukeaa huomenna. Luojan kiitos. Loppuu tämä jokapäiväinen vaatteiden sovitus, kypärän sovitus, lasien sovitus, monojen sovitus ja suksien sovitus. Ette usko, millaista on elää perheessä, missä yhdellä on laskettelukuume. Kuume alkaa oireilemaan yleensä siinä juhannuksen seutuvilla (!) ja pahenee, mitä lähemmäs pakkaset tulevat. Kuume vähän helpottaa, kun kuivaharjoittelee suksilla maton päällä ja säilyttää suksia sängyn vieressä, missä ne näkee heti aamulla herättyään :-)

Viime päivät ovat olleet sitä, että käydään Talman nettisivuilla miljoona kertaa päivässä katsomassa, milloinka se aukeaa. Keskiviikkona kävimme Talmassa lunastamassa kausikortin - korttihan on tietty maksettu jo kuukausia sitten, nyt ainoastaan haimme sen. Huomenna alkaa sitten meidän talmataksi rullaamaan kodin ja Talman väliä - lähes joka ikinen päivä. Ja kyytiin haetaan kavereita niin paljon kuin sitikka vetää. Yllättävän paljon muuten meidän autoon mahtuu poikia/tyttöjä, suksia, minareita ja lumilautoja.

Enkä mä nyt tosissani valita - voisihan sitä pojalla huonompiakin harrastuksia olla.

Kuvassa poika ja Armadan twinit!

Chinchillavauvoja

Valttu ja Viivi ovat saaneet kahdet pennut. Tässä kuvia vauvoista:

Viivi vauvojensa kanssa.

Pienen pieni rääpäle

Ensimmäiseen pentueeseen syntyi 3 poikaa.

Ja toiseen pentueeseen 4 poikaa. Tässä pojat 3 päivän ikäisinä.

Tässä pojat hiukka isompina.

Nämä kaksi hurmuria lähtivät peräti Ouluun asti.

Naamiaisissa

Tarattarattaraa - saanko esitellä: siskoni Elohiiri. Hih. Kaivelin äsken vanhoja valokuvia. Tässä olemme Elohiiren kanssa naamiaisissa keväällä 2006. Oli muuten sama ilta, kun Lordi voitti Euroviisut :-)

Emohiiri

Matkalla Swengiin.

Hei, jorataaks vähän...

Mä en siis jaksa enää - saisko sitä ruokaa jo...