Päästän chinchillat lähes joka ilta juoksentelemaan työhuoneeseeni. Istun lattialla, tarkkailen heitä ja tarvittaessa taputan käsiäni ja komennan kovalla äänellä. Heitä on nimittäin pidettävä tarkasti silmällä, muuten he jyrsivät koko huoneen. Chinchillahan on jyrsijä ja lähes kaikki kelpaa purtavaksi; tapetit, lattialistat, huonekalut, tietokoneet, kirjat, matot jne. Tiedän tämän kokemuksesta :-)
Sitten kun on pesäänmenon aika taputan käsiäni yhteen ja huudan että "pesään, pesään". Ja sinne menevät - Valttu ainakin. Viivi yrittää välillä vähän venkuroida. Muistelen tässä aikaa, jolloin pidin 9 chinchillaa vapaana olohuoneessa. Pesään menoon tarvittiin jo haavi - kalakaupan iso haavi :-)
Nyt elämä on huomattavasti helpompaa!
Pariskunta mennä vipeltää peräkanaa.
Kamera ei aina pysy vauhdissa mukana.
Viivi maistelee tyynyn hapsuja.
Viivi käy välillä työpöydällä tutkimassa kirjoja.
Valttu iskee silmää.
1 kommentti:
Voi, mitä suloisia kuvia Viivistä ja Valtusta!
Lähetä kommentti