Sairaskertomus jatkuu

Mies kävi viime viikolla jälleen Töölössä näyttäytymässä lääkärille. Säryt jatkuvat, lähinnä kädessä, ja vasemmalla puolella on halvaantuneita paikkoja esim. rintalihas melko täysin, ojentaja ja myös selkälihakset osittain. Lääkäri oli aivan ihmeissään. Hän on kuulemma ollut mukana 500 samanlaisen leikkauspotilaan hoidossa, eikä kellekään ole tullut tällaisia jälkiseurauksia. Hän ei tiedä, mistä nämä kivut ja halvaantumistilat johtuvat. Magneettikuvan perusteella kaiken pitäisi olla kunnossa.

Lääkäri konsultoi selkä- ja kaularankaspesialistia, eikä hänkään osannut sanoa, missä vika. Laittoivat miehen ENMG-tutkimukseen (hermoratatutkimukseen). Siinä ainoastaan nähdään MISSÄ vika on ja sehän jo nyt nähdään ja tiedetään. SYYTÄ ongelmiin ei siinäkään löydetä. Yksi epäilys on hermopunoksen tulehdus. Joka tapauksessa kyseessä on useamman hermon ongelma.

Lääkitystä vaihdettiin. Nythän on siis jo havaittavissa muutamassa paikassa neuropaattista eli jatkuvaa hermosärkyä. Ja sitä ei saisi missään nimessä tulla. Aivot jotenkin oppivat sen kivun ja ilmeisesti sitten pitävät sitä yllä. Ja sairaslomaa tietty jatkettiin. Se oli miehelle suuri pettymys; hän on aika turhautunut olemaan kotimiehenä.

Vaikeita nämä hermoasiat - ja ilmeisen hitaita paranemaan.

Hyviä uutisia

Mies kävi eilen Töölön sairaalassa lääkärissä. Röntgenkuvissa näkyi, että niska on parantumassa hyvää vauhtia. Vielä ei saa kuitenkaan mennä töihin, vaan sairaslomaa tuli 2 kuukautta lisää. Salilla saa kuitenkin alkaa kuntouttamaan kättä. Ottavat vielä varmuuden vuoksi magneettikuvan kuukauden tai kahden päästä. Ja särkylääkkeitä on vielä syötävä - ei Mies ilman niitä vielä pärjääkään. Jos lääkkeet jättää nyt pois, on vaarana, että kipu kehittyy neuropaattiseksi kivuksi elikkä erittäin vaikeaksi hermovauriokivuksi. Muutoinkin on kyllä se vaara olemassa, mutta lääkäri oli kuitenkin erittäin toiveikas, että hyvin tässä käy. Halvaantunut ojentaja ja rintalihas "toipuvat" ajan mittaan kokemastaan. Elikkä kaiken kaikkiaan erittäin hyviä uutisia. Ainoastaan sairasloman jatkuminen oli Miehelle pettymys - hän kun olisi mielellään jo mennyt töihin.

Tänään Mies sitten treenasi jo salilla. Oli kuulemma vedellyt samoilla painoilla meidän Pojan kanssa ja jossain laitteissa pienemmilläkin painoilla, kuin Poika. Elikkä aika pohjalta hän saa aloittaa. Mutta minusta Mies oli silmin nähden tyytyväinen tultuaan salilta. Pääsihän hän nyt kuntouttamaan itseään. Alla kuva Miehestä vuodelta 1987. Silloin hän kilpaili kehonrakennuksen SM-kisoissa. Tuloksena pronssia. Sen jälkeen on tullut muutamia suomenmestaruuksia penkkipunnerruksessa. Nyt hän on jo "jäähdytellyt" vuosia elikkä treenannut vaan ihan hyvän kunnon vuoksi. Minäkin aloitan uuden harrastuksen huomenna - menen Elohiiren kanssa Pilates-tunnille. Aika jännää.

Kipuja ja leikkauksia

Viimeiset 1,5 viikkoa ovat olleet aika ahdistavia ja raskaita. Mies heräsi toissa lauantaina hirvittäviin selkäkipuihin (kipukohta vasemmassa lavassa), vasen käsi hirvittävän kipeä ja sen käden pari sormea tunnottomana. Vein hänet maanantaina aamuyöllä Hyvinkään sairaalaan, jossa hän oli sisällä 3 päivää. Sitten kotiin kärsimään ja uudestaan Hyvinkäälle torstai-iltana. Magneettikuvat otettiin perjantaina ja kipujen syy löytyi: välilevyn tosi, tosi iso pullistuma kaularangassa. Lauantai-iltana ambulanssilla siirto Töölön sairaalan neurokirurgiselle osastolle. Sunnuntai yönä ensimmäinen leikkaus, mikä epäonnistui. Kirurgi ehti leikata pullistuman, muttei ehtinyt kaapia sitä niinkuin olisi pitänyt, kun tuli iso verenvuoto ja haava oli pakko pistää kiinni. Eilen maanantaina päivällä toinen leikkaus. Eikä mitään helpotusta ongelmaan.

90 % leikkauksessa olleista saa avun heti eli kivut jäävät leikkauspöydälle. Meillä kuulutaan siihen 10 %:iin, jotka eivät saa apua. Sairaalassa Mies sai valtavat määrät kipupiikkejä, tippaa ja tabletteja - niin paljon kuulemma, kuin "laki sallii". Sietämättömät kivut helpottuivat koviksi kivuiksi.

Mies kotiutettiin tänään. Kipujensa kanssa. Kaikki on kuulemma tehty, mitä tehdä voidaan. Kivut hellittävät ehkä kuukausien kuluttua - tai eivät koskaan.

Masentaa ja itkettää.