Viivon, vaavon

Meillä kävi tänään pienen pieni noita, joka sanoi: "Viivon, vaavon".

Ensin virvottiin ja sitten saatiin palkka.

Älä koskaan sano ei koskaan

Olin entisessä elämässäni erään osaston sisäinen tiedottaja eräässä valtion liikelaitoksessa. Sen homman jälkeen päätin, etten enää ikinä milloinkaan halua olla missään tekemisissä tiedottamisen ja viestinnän kanssa. Nyt on sivuaineeni yliopistolla kahta opintojaksoa vaille valmis - siis viestinnän sivuaine!

Aloittaessani yliopistolla sosiaalityön opinnot päätin etten halua olla missään tekemisissä lastensuojelun kanssa. Nyt teen kandintyötä lastensuojelun lapsilähtöisyydestä sekä läheisneuvonpidosta. Ja aion jatkaa aiheesta gradussani. Niinpä. Näin ne ajatukset muuttuvat. Kuvittelin aina suuntautuvani päihdehuoltoon ja tekeväni siitä gradun, mutta nyt ovat lastensuojelusta kirjoitetut kirjat tempaisseet minut aivan mukaansa.

Blogipäivityksiä on ilmestynyt harvakseltaan juuri tuon kandintyön takia. Päivät ovat aika kiireisiä; ensin oma työpäivä, sitten muutaman kerran viikossa yliopistolle ja illat sekä yöt kandintyön kimpussa. Olen antanut itselleni enää ensi viikon aikaa tehdä kandintyötä. Sitten painavat muut esseet päälle. Pakko tehdä tiukka aikataulu, että saan kaiken tehtyä tänä keväänä. Kandintyön teen aika huolellisesti, jotta saan siitä mahdollisimman paljon apuja graduun. En ihan jatka samalla otsikolla gradua, mutta samalla aihepiirillä kuitenkin. Muhitutan sen kesän aikana valmiiksi, ja sitten syksyllä graduseminaareissa aihe on jo hyvällä alulla. Yksi opettajistani veikkasi, että valmistun tämän vuoden jouluun mennessä, mutta itse ajattelen ehkä enemmän ensi vuoden kevättä.

Eilen illalla pidin taukoa opiskelussa ja olin perheeni sekä Elohiiren ja hänen miehensä kanssa elokuvissa. Ensin käytiin Kampissa syömässä ihanaa tulista ruokaa ja sitten Tennispalatsiin leffaan. Oli tosi kiva ilta, kiitos vielä kerran Elohiiri ja A.