lauantai 15. maaliskuuta 2008

Älä koskaan sano ei koskaan

Olin entisessä elämässäni erään osaston sisäinen tiedottaja eräässä valtion liikelaitoksessa. Sen homman jälkeen päätin, etten enää ikinä milloinkaan halua olla missään tekemisissä tiedottamisen ja viestinnän kanssa. Nyt on sivuaineeni yliopistolla kahta opintojaksoa vaille valmis - siis viestinnän sivuaine!
Aloittaessani yliopistolla sosiaalityön opinnot päätin etten halua olla missään tekemisissä lastensuojelun kanssa. Nyt teen kandintyötä lastensuojelun lapsilähtöisyydestä sekä läheisneuvonpidosta. Ja aion jatkaa aiheesta gradussani. Niinpä. Näin ne ajatukset muuttuvat. Kuvittelin aina suuntautuvani päihdehuoltoon ja tekeväni siitä gradun, mutta nyt ovat lastensuojelusta kirjoitetut kirjat tempaisseet minut aivan mukaansa.

Blogipäivityksiä on ilmestynyt harvakseltaan juuri tuon kandintyön takia. Päivät ovat aika kiireisiä; ensin oma työpäivä, sitten muutaman kerran viikossa yliopistolle ja illat sekä yöt kandintyön kimpussa. Olen antanut itselleni enää ensi viikon aikaa tehdä kandintyötä. Sitten painavat muut esseet päälle. Pakko tehdä tiukka aikataulu, että saan kaiken tehtyä tänä keväänä. Kandintyön teen aika huolellisesti, jotta saan siitä mahdollisimman paljon apuja graduun. En ihan jatka samalla otsikolla gradua, mutta samalla aihepiirillä kuitenkin. Muhitutan sen kesän aikana valmiiksi, ja sitten syksyllä graduseminaareissa aihe on jo hyvällä alulla. Yksi opettajistani veikkasi, että valmistun tämän vuoden jouluun mennessä, mutta itse ajattelen ehkä enemmän ensi vuoden kevättä.

Eilen illalla pidin taukoa opiskelussa ja olin perheeni sekä Elohiiren ja hänen miehensä kanssa elokuvissa. Ensin käytiin Kampissa syömässä ihanaa tulista ruokaa ja sitten Tennispalatsiin leffaan. Oli tosi kiva ilta, kiitos vielä kerran Elohiiri ja A.

3 kommenttia:

ELOHIIRI kirjoitti...

Kiitos itsellesi ja miehellesi, ilta oli onnistunut! ♥

Tsemppiä myös opiskeluun! Olikin hyvä, että kirjasit nuo kiemurat tuohon postaukseen, kun itse olen jo tippunut kärryiltä. Mulla menevät nuo termitkin sekaisin, mutta nyt voin aina tarvittaessa tulla täältä lukemaan, että miten se nyt menikään. :D

Annicca kirjoitti...

Voi kadehdin sinua opiskeluissasi. Ja onnittelen isosta urakasta. Sekä toivotan voimia tietenkin!
Itse rakastan opiskelua ja sormet ovat alkaneet syyhyämään jatko-opiskeluiden pariin, samalla kun abityttäreni suunnittelevat opintojaan. Naistutkimus, psykologia ja sosiaalityö kaikki kiinnostavat ja erilaisia tutkimuksia ja väikkäreitä luen harrastuspohjalta. Aikaisemmat opintoni ovat sosiaalialaa.

Emohiiri kirjoitti...

Elohiiri: Suomessa on lastensuojelussa ollut vallalla perhekeskeinen työote, jossa työtä on tehtyä pääasiassa aikuisten kautta. 1990-luvulla alettiin puhua lapsilähtöisyydestä eli nostetaan se lapsi sieltä perheestä työn keskipisteeseen. Läheisneuvonpito taas on uusi, lähinnä lastensuojelun työmenetelmä, jossa pyritään läheisverkoston avulla löytämään ratkaisu lapsen tilanteeseen. Ja huomio on tosiaan lapsessa. Jos esim. vanhemmat juovat, ei keskitytä siihen niiden juomiseen vaan läheisverkoston pitää löytää vastaus siihen, kuka lapsesta huolehtii silloin, kun vanhemmat juovat. Tästä jo puhuttiinkin sun kanssa.

Annicca: Kiitos paljon kannustuksesta. Pitkä prosessi tämä opiskelu on ollut, aloitin jo vuonna 2000. Ja työn ohella olen koko ajan opiskellut. Mutta antoisaa on ollut. Enkä yhtään tehtävää ole oikeastaan tehnyt "pitkin hampain" vaan kaikesta olen tykännyt. Näin vanhempana suhtautuu aivan eri innolla opintoihin kuin nuorempana. Olen ollut tosi tyytyväinen valittuani sosiaalityönlinjan. Yhdessä viime syksyn luentosarjassa sivuttiin hieman naistutkimustakin, se vaikutti myös mielenkiintoiselle. Ja hattua nostan sinulle, jos huviksesi luet väitöskirjoja. Hae ihmeessä jonnekin opiskelemaan, jos kiinnostusta on noin paljon.