Voihan rottalaiset

Avasin aamulla työhuoneen oven ja ihmettelin, kun matot olivat rullalla. Ajattelin unenpöppyrässä, että jopas jätin ne illalla sekaisin. Sitten huomasin papanoita jokapuolella, pöydillä ja hyllyillä. Voi ei, chinchillojen häkin toinen luukku oli auki! Voi juutas, olenko unohtanut sen illalla auki. En tiedä, mielestäni tarkistin illalla nukkumaan mennessä, että häkin luukut olivat kummatkin kiinni. Ehkä toinen on ollut huonosti kiinni ja nämä pienet tuholaiset ovat saaneet sen yön aikana auki.

Aamulla kummatkin kököttivät kiltisti häkissä - olivat tietysti kuulleet askeleeni ja luikkineet nopeasti pesään. Valttu oli kyllä niin syyllisen näköinen että... Siitä aina huomaa, että jotain on tapahtunut. No katsastettuani nopeasti huoneen en ainakaan suurempia vahinkoja huomannut - mitä nyt niitä papanoita joka paikassa. Täytyy vielä töiden jälkeen tutkailla tarkemmin paikat.

Yliopistolla

Mun oma laitos eli yhteiskuntapolitiikan laitos.

Oppimiskeskus Aleksandria

Tuolla keskimmäisen oven takana mun enkun opettaja mua odottaa :)

Englanti suoritettu!

Huh huijakkaa, 8 vuotta olen jännittänyt ja pelännyt yliopiston englannin kurssia, ja nyt se on suoritettu! Suoritin kurssin ALMS-kurssina eli itseoppimismenetelmällä. Kyllä siinäkin töitä sai tehdä. Tänään oli viimeinen 15 minuutin tapaaminen englannin opettajan kanssa. Kyllä taas jännitti. Että 15 minuuttia voi tuntua pitkältä ajalta :) Olin varmana huonoin englannin puhuja ikinä Helsingin yliopistossa. Saan melko hyvin selvää toisen puheesta ja lukemaankin pystyn, mutta tuo puhuminen. Ja kun vielä jännittää, niin sählää koko ajan. Olin tosi onnellinen, kun lähdin sieltä opettajan luota. Opettajakin sanoi, että sinusta huomaa, että olet onnellinen, että sinähän oikein säteilet. Niinpä. Kaikesta sitä ihminen voikin säteillä :)

Aito todellinen taivaansininen kesä

Toteutin eilen pitkäaikaisen unelmani - kävin värianalyysissä! Olen true azure summer eli aito todellinen taivaansininen kesä. Minulle sopivia värejä ovat mm. tummansininen, vaaleansininen, vaaleanpunainen, tipunkeltainen, vaaleanharmaa, viininpunainen, vanilja ja helmenvaalea. Ne ovatkin juuri niitä värejä, missä parhaiten viihdyn. Mutta on kivaa, että se on nyt ihan "tieteellisesti todistettu" :)

Varasin ajan Jaana Ylén-Hurmeen Tyylibaarista Helsingistä. Eilen oli ensimmäinen tapaamiskerta, jolloin Jaana määritteli ihoni, silmieni ja hiusteni värin ja syötti ne koneelle. Tuloksena siis tuo taivaansininen kesä. Siinä jo vähän katseltiin minulle sopivia värejä ja Jaana myös vähän meikkasi minua. Nyt värikoordinaattini ovat matkalla USA:han ja sieltä tulee noin neljän viikon päästä minulle sopiva väripaletti. Sitten tapaamme Jaanan kanssa uudelleen: saan henkilökohtaisen värikartan, käymme pukeutumistani läpi ja Jaana tekee minulle meikin.

Monen mielestä tällaiset värianalyysit ovat varmasti täyttä humpuukia. Minusta eilinen tapaaminen oli ihana. Nautin. Vaatekaappini on täynnä "syksyn muotiväriä" eli mustaa ja haluan siitä eroon. Haluan värejä, mutta olen miettinyt, mitkä värit minulle sopivat. Se on muuten kumma, ettei olo ole hyvä, jos päällä on epäsopivat vaatteet tai väärän väriset. Nyt ei niin tule niitä hutiostoksiakaan, kun pitää väripaletin ostoksilla mukana! Vaikka värianalyysi oli kallis, uskon että onnistun vaateostoksissani paremmin. Samoin koruostoksissa. Minulle eivät tuon analyysin mukaan sovi kultakorut, vaan hopea, valkokulta ja helmet. Senkin jo melkein aavistin; en tykkää pitää kultakoruja, vaan parhaiten viihdyn helmissä ja hopeassa!

Kuvia kotipihalta

Makoilin tänään töiden jälkeen terassilla lepolassilla ja luin kirjaa. Välillä oli kuuma, kun aurinko oikein porotti, sitten tuli viileä, kun aurinko meni pilveen. Ja piti ottaa viltti päälle. Yritin välillä nukkuakin, mutta kuulin kummaa ääntä talon edestä. Ja kun menin katsomaan....





oravahan se siellä meni pitkin talon seinää.

Sini- ja valkovuokot kukkivat.

Samoin krookukset.

Kompostit kuntoon

Poikkesin toissapäivänä luentojen välissä Akateemisessa ja mukaan tarttui Kirsi Tuomisen kirjoittama Kaikki kompostoinnista -kirja. Olen sitä selaillut, ja se vaikuttaa varsin selkeältä perusoppaalta.

Muistan, kuinka rivitalossa asuessani haaveilin kompostista. Ensimmäinen ajatus muuttaessani omakotitaloon oli, että nyt saan vihdoinkin oman kompostin. En kuitenkaan ole saanut tätä hommaa täällä oikein pyörimään. Tältä tontilta tulee nimittäin ihan hirvittävästi puutarhajätettä. Yhdellä kompostilla ei täällä tee mitään. Nyt vasta olen sen tajunnut. Takapihalla onkin nyt monenmoista lehtikompostia, kehikossa ja ilman. Ja lisää tarvitaan. Ja lisäoppia kompostin hoitamisesta. Tuossa alimmaisessa kuvassa on upea 2-osainen komposti. Tuollainen pitäisi rakentaa - meillä vaan taidetaan tarvita joku 6-osainen :) Näissä meidän vanhoissa komposteissa, mitä täällä oli valmiina, on se vika, ettei niistä saa mitään seinää auki. Ja se on mielestäni aika harmi. Miten sitä kasaa muuten kääntelet ja siirtelet? Riittääköhän muuten pelkkä kääntäminen lehtikompostille vai pitäisikö hommaa jotenkin kemiallisesti nopeuttaa?

Haaveilen lisäksi lämpökompostorista, mihin voisi pistää kaiken ruokajätteen. En ole siitä kuitenkaan vielä uskaltanut puhua mitään, koska ei tuo lehtikompostipuolikaan vielä oikein toimi...

Onnellinen pyöränomistaja

Ida, kummityttöni, sai eilen pyörän. Pyörää on kuulemma pitänyt varjella pikkusiskolta. Eli sitä on säilytetty kylpyhuoneessa, ettei sisko vaan riko sitä :) Tänään oli lähdettävä testaamaan, miten pyörä kulkee ulkona. Minskin kummisetä, eli siis minun Mieheni, lähti avustamaan Elohiirtä tässä projektissa. Sillä vaunujen kanssa kulkiessa on miltei mahdotonta työntää vielä yhtä polkupyörää. Varsinkin, kun sen polkija ohjaa ihan minne sattuu tai vilkuilee taivaalle, eivätkä jalatkaan vielä oikein kunnolla ylety polkimiin..... Mutta siitä se lähtee. Ei mene kauaakaan, kun pieni pyöräilijä jo mennä viilettää pitkin kävelykatua.

Arja-täti, Kasper-nukke sekä Pertsa ja Kilu

Kirjoitin tänään illalla viestinnän kurssille henkilökohtaista mediahistoriaani. Oli mielenkiintoinen tehtävä miettiä kaikkia ikivanhoja asioita. Muistelin sitä, kuinka pikku-tyttönä katsoin telkkarista Niksulan TV:tä, ja siinä esiintyi pelottava Kasper-käsinukke sekä Eulaalia Kenkkunen. Sitten jännitin, näkeekö Arja-täti minut taikapeilistään. Hänhän aina katsoi siihen peiliinsä ja ilmoitti, kenet hän näkee. En muista, että hän olisi ikinä sanonut nimeäni.

Tykkäsin katsoa myös Kylli-tädin piirtämistä. Hänhän kertoi satuja ja piirsi niitä samaan aikaan. Ja sitten muistan vielä jännittävän Pertsa ja Kilu -sarjan. Ja englantia opittiin sarjasta hello, hello, hello. Where's the cat?

Pihatöissä

Onpa ollut ihana viikonloppu ilmojen puolesta. Olen haravoinut, laitellut komposteja ja ruoputellut kukkapenkkejä. Kannoin myös puutarhatuolit autotallista terassille. Samalla puhuttiin Miehen kanssa, miten kiva puutarhakeinu olisi. Tilaahan meillä kyllä pihalla riittää. Ennemminkin se on jäänyt siitä talvisäilytyksestä kiinni, autotalli ja varasto ovat niin täynnä, että minne sinne vielä keinun sulloisi. No, täytyy vielä miettiä. Kiva se kyllä olisi.

Tivolissa

Minja nautti tivolista vielä ihan sylissä; kivoja ääniä ja yleistä hulinaa.

Ida ohjasi kovasti autoa - ja puhui välillä kännykkään :)

Tässä Idaa vielä hymyilyttää - vaan eipä hymyilyttänyt

pois tullessa, aika vakavaksi veti kummitusjuna.

Idan hyvä kaveri, jolle piti esitellä uudet Muumi-pelikortit.

Munkki maistuu hyvälle ulkona.

Opinnot hyvällä mallilla

Jätin kandintyön äidinkielenopettajalle tarkistettavaksi muutama viikko sitten. Tänään kävin kurkkaamassa opintorekisteriä ja siellähän se oli jo arvosteltuna - täydet 5 pistettä. Vautsi vau, enpä olisi ikinä uskonut. Keskiviikkona menen vielä henkilökohtaisesti kuulemaan arvostelun. Minulla piti olla yksittäisaika varattuna äikän opelle, mutta siihen tuli muutos - aika onkin jokin ryhmäaika. No samapa tuo, pääasia että tulee homma hoidettua. Nyt kun työstä on äikän open merkintä, sen voi jättää sosiaalityön lehtorille arvosteltavaksi. Ja se vaihe kyllä eniten jännittää.

Olen palauttanut myös nuoret rikoksentekijät -esseen ja nyt odottelen sen arvostelua. Työn alla on tällä hetkellä työanalyysi toimittajan työstä. Lähetin eilen sähköpostilla kysymyksiä kahdelle tuntemalleni toimittajalle. Jahka saan vastaukset, pääsen jatkamaan esseetä. Samalla teen kuntoutuksen monimuotoisuus -luentojakson opintopäiväkirjaa. Olen viisastunut vuosien saatossa; teen opintopäiväkirjan heti luentopäivänä tai viimeistään seuraavana päivänä. Joskus vuosia sitten tein luentosarjan päätyttyä koko luentopäiväkirjan, ja siinä oli kyllä mahdottoman kova homma. Enää en sitä virhettä tee.

Tänään hain kirjastosta mediahistorian esseeseen kuuluvia kirjoja. Aiheita ei ole vielä annettu, mutta työ pitää kuitenkin palauttaa jo 6.5. Voi kun saisimme aiheet jo huomisella luennolla. Olen myös varannut kirjoja yhteen tenttiin, mikä tehdään esseenä; neljästä kirjasta kirjoitetaan kaikista esseet.

Englannin tunnitkin sain täyteen, kaikki 70. Kahden viikon päästä on viimeinen 15 minuutin pituinen alms-tapaaminen opettajan kanssa. Sitten sekin on tehty!

Ja viimeisenä kaikkein tärkein asia eli gradu. Tarjouduin eilen tekemään yhtä gradu-toimeksiantoa. Tänään kuulin, että siihen on jo ilmeisestikin löytynyt tekijä, mutta samalla organisaatiolla on paljon materiaalia ja VALMISTA aineistoa ehkä vielä mielenkiintoisemmastakin asiasta. Nyt odottelen heiltä materiaalia ja sitten sovimme koska tapaamme ja sitten menen laitokselle professorin kanssa keskustelemaan aiheesta. Ja jos kaikki menee näin hyvin, alan jo kesällä vääntämään isoa G:tä.

Kirje puolustusvoimilta!

Ei voi olla mitenkään totta - pojalle tuli kirje kutsuntoihin! Siis minun pojalleni! Pienelle pojalle! Melkein alkoi äitiä itkettää. Poika ei ollut moksiskaan. Kirjeen mukana tuli myös kirjanen, missä on ohjeita varusmiespalvelukseen valmistautuvalle. Luin sitä tietysti mielenkiinnolla ja tarjosin pojallekin: "Joo lue vaan ihan ite".

Poika suhtautuu asiaan siis aivan rennosti ja sellaisella mielialalla, että se nyt vaan on asia, mikä on tehtävä tässä elämässä. Äitiä tämä(kin) asia taitaa enemmän stressata!

Kutsunnat ovat marraskuussa ja inttiin lähtö sitten vasta aikaisintaan kesällä 2009. Äitikin ehtii tottua ajatukseen!

Sairaskertomus jatkuu

Mies kävi viime viikolla jälleen Töölössä näyttäytymässä lääkärille. Säryt jatkuvat, lähinnä kädessä, ja vasemmalla puolella on halvaantuneita paikkoja esim. rintalihas melko täysin, ojentaja ja myös selkälihakset osittain. Lääkäri oli aivan ihmeissään. Hän on kuulemma ollut mukana 500 samanlaisen leikkauspotilaan hoidossa, eikä kellekään ole tullut tällaisia jälkiseurauksia. Hän ei tiedä, mistä nämä kivut ja halvaantumistilat johtuvat. Magneettikuvan perusteella kaiken pitäisi olla kunnossa.

Lääkäri konsultoi selkä- ja kaularankaspesialistia, eikä hänkään osannut sanoa, missä vika. Laittoivat miehen ENMG-tutkimukseen (hermoratatutkimukseen). Siinä ainoastaan nähdään MISSÄ vika on ja sehän jo nyt nähdään ja tiedetään. SYYTÄ ongelmiin ei siinäkään löydetä. Yksi epäilys on hermopunoksen tulehdus. Joka tapauksessa kyseessä on useamman hermon ongelma.

Lääkitystä vaihdettiin. Nythän on siis jo havaittavissa muutamassa paikassa neuropaattista eli jatkuvaa hermosärkyä. Ja sitä ei saisi missään nimessä tulla. Aivot jotenkin oppivat sen kivun ja ilmeisesti sitten pitävät sitä yllä. Ja sairaslomaa tietty jatkettiin. Se oli miehelle suuri pettymys; hän on aika turhautunut olemaan kotimiehenä.

Vaikeita nämä hermoasiat - ja ilmeisen hitaita paranemaan.