Ei voi olla mitenkään totta - pojalle tuli kirje kutsuntoihin! Siis minun pojalleni! Pienelle pojalle! Melkein alkoi äitiä itkettää. Poika ei ollut moksiskaan. Kirjeen mukana tuli myös kirjanen, missä on ohjeita varusmiespalvelukseen valmistautuvalle. Luin sitä tietysti mielenkiinnolla ja tarjosin pojallekin: "Joo lue vaan ihan ite".
Poika suhtautuu asiaan siis aivan rennosti ja sellaisella mielialalla, että se nyt vaan on asia, mikä on tehtävä tässä elämässä. Äitiä tämä(kin) asia taitaa enemmän stressata!
Kutsunnat ovat marraskuussa ja inttiin lähtö sitten vasta aikaisintaan kesällä 2009. Äitikin ehtii tottua ajatukseen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti