Ei mitkään kissanristiäiset vaan synttärit!

Meidän perhe meinasi tänään tikahtua nauruun: äiti lähti kissan synttäreille Helsinkiin. Olen jo pitkään seurannut Viltsu-kissan blogia. Väliaikaisemännänkin olen muutaman kerran tavannut yliopistolla. Kuulun Viltsun tuttavapiiriin facebookissa ja *kröhöm* sain kutsun Viltsun 15-vuotis synttäreille tänään Helsingin Kallioon. Ja minähän lähdin. Autolla. Ja kartan kanssa.

Hyvin löysin perille. Ja parkkipaikankin löysin heti. Ja Viltsu, se oli juuri niin komea, kuin kuvissakin. Loikoili pihalla maassa silmät hiukka raollaan. Sain jopa rapsuttaa pari kertaa.

Ja tarjoilut - ne oli tosi upeat: salaattia, sämpylöitä, päällystahnoja, kahvia, keksejä, viiniä....... Ja vielä kivaa seuraa. Kiitos vielä kerran Mari - ja muut vieraat. Oli kiva käydä. Ja Viltsulle vielä onnittelut ja saman verran ikää lisää....

Viltsu ei kuulemma halunnut lahjoja, joten tein lahjoituksen Helsingin eläinsuojeluyhdistykselle.

Mökkiunelmia

Kävin tänään työkeikalla kuvaamassa kaksi kesämökkiä Mäntsälässä. Ottaisin ihan mielelläni jomman kumman niistä mökeistä :) Miten ihanan ajomatkan päässä kotoolta, vain puolisen tuntia. Olen aina haaveillut kesämökistä. Se voisi olla vaikka miten pieni, kunhan se olisi siisti ja hyväkuntoinen ja kunnollinen ranta ehdottomasti. Mies ei ole koskaan välittänyt mökistä. Niinpä meillä ei ole kesämökkiä. Mutta ehkä vielä joskus....

Kotipihalla tulppaanit aukeavat ihan kohta. Ja luumupuu kukkii ihan valkoisena. Viime vuonna ei tullutkaan luumun luumua, mutta tänä vuonna näyttää tulevan. Olikos se niin, että hedelmäpuut lepäävät aina silloin tällöin ja sitten taas seuraavana vuonna tekevät hirmusti satoa...

Viikonloppukuulumisia

Pojat kaivoivat eilen trampoliinin autotallista ja kokosivat sen. Poika teki kesän ensimmäiset voltit. Siskon pikkutytötkin tulivat illalla hyppimään.

Chinchillat pääsivät taas eilen illalla "ulkoilemaan". Makoilin työhuoneen ja käytävän välisen oven välissä lattialla ja vahdin, etteivät Valttu ja Viivi pääse siitä karkaamaan muualle taloon. Eikös Valttu syöksähtänyt mun selän takaa karkuun ja paineli hippulat vinkuen olohuoneeseen. Oli siellä vähän aikaa ja juoksi kuin henkensä hädässä takaisin häkkiin ja suoraan pesään karkuun. Ja korvat punaisena. Hah. Valtun korvat alkavat aina punoittaa, kun se säikähtää jotain. Aika huvittavan näköistä :)

Opintojen puolesta oli mainio viikonloppu. Pojat eivät päästäneet mua perjantaina katsomaan telkkaa. Tai siis en saanut katsoa haluamiani ohjelmia, kun he katselivat toista kanavaa. (On meillä toki toinenkin telkka, mutta siitä eivät näy kaikki kanavat.) No, aattelin siinä, että mitäs tässä muutakaan, kuin esseet esille. Tein perjantaina yö kahteentoista asti töitä ja sain 2 esseetä ja opintopäiväkirjan valmiiksi. Eilen sitten siivosin ja pyykkäsin hyvällä omallatunnolla. Tänään ajattelin tehdä valmiiksi VIIMEISEN viestinnän esseen, työanalyysin toimittajan työstä. Sitten viestintä on paketissa.

Voihan rottalaiset

Avasin aamulla työhuoneen oven ja ihmettelin, kun matot olivat rullalla. Ajattelin unenpöppyrässä, että jopas jätin ne illalla sekaisin. Sitten huomasin papanoita jokapuolella, pöydillä ja hyllyillä. Voi ei, chinchillojen häkin toinen luukku oli auki! Voi juutas, olenko unohtanut sen illalla auki. En tiedä, mielestäni tarkistin illalla nukkumaan mennessä, että häkin luukut olivat kummatkin kiinni. Ehkä toinen on ollut huonosti kiinni ja nämä pienet tuholaiset ovat saaneet sen yön aikana auki.

Aamulla kummatkin kököttivät kiltisti häkissä - olivat tietysti kuulleet askeleeni ja luikkineet nopeasti pesään. Valttu oli kyllä niin syyllisen näköinen että... Siitä aina huomaa, että jotain on tapahtunut. No katsastettuani nopeasti huoneen en ainakaan suurempia vahinkoja huomannut - mitä nyt niitä papanoita joka paikassa. Täytyy vielä töiden jälkeen tutkailla tarkemmin paikat.

Yliopistolla

Mun oma laitos eli yhteiskuntapolitiikan laitos.

Oppimiskeskus Aleksandria

Tuolla keskimmäisen oven takana mun enkun opettaja mua odottaa :)

Englanti suoritettu!

Huh huijakkaa, 8 vuotta olen jännittänyt ja pelännyt yliopiston englannin kurssia, ja nyt se on suoritettu! Suoritin kurssin ALMS-kurssina eli itseoppimismenetelmällä. Kyllä siinäkin töitä sai tehdä. Tänään oli viimeinen 15 minuutin tapaaminen englannin opettajan kanssa. Kyllä taas jännitti. Että 15 minuuttia voi tuntua pitkältä ajalta :) Olin varmana huonoin englannin puhuja ikinä Helsingin yliopistossa. Saan melko hyvin selvää toisen puheesta ja lukemaankin pystyn, mutta tuo puhuminen. Ja kun vielä jännittää, niin sählää koko ajan. Olin tosi onnellinen, kun lähdin sieltä opettajan luota. Opettajakin sanoi, että sinusta huomaa, että olet onnellinen, että sinähän oikein säteilet. Niinpä. Kaikesta sitä ihminen voikin säteillä :)

Aito todellinen taivaansininen kesä

Toteutin eilen pitkäaikaisen unelmani - kävin värianalyysissä! Olen true azure summer eli aito todellinen taivaansininen kesä. Minulle sopivia värejä ovat mm. tummansininen, vaaleansininen, vaaleanpunainen, tipunkeltainen, vaaleanharmaa, viininpunainen, vanilja ja helmenvaalea. Ne ovatkin juuri niitä värejä, missä parhaiten viihdyn. Mutta on kivaa, että se on nyt ihan "tieteellisesti todistettu" :)

Varasin ajan Jaana Ylén-Hurmeen Tyylibaarista Helsingistä. Eilen oli ensimmäinen tapaamiskerta, jolloin Jaana määritteli ihoni, silmieni ja hiusteni värin ja syötti ne koneelle. Tuloksena siis tuo taivaansininen kesä. Siinä jo vähän katseltiin minulle sopivia värejä ja Jaana myös vähän meikkasi minua. Nyt värikoordinaattini ovat matkalla USA:han ja sieltä tulee noin neljän viikon päästä minulle sopiva väripaletti. Sitten tapaamme Jaanan kanssa uudelleen: saan henkilökohtaisen värikartan, käymme pukeutumistani läpi ja Jaana tekee minulle meikin.

Monen mielestä tällaiset värianalyysit ovat varmasti täyttä humpuukia. Minusta eilinen tapaaminen oli ihana. Nautin. Vaatekaappini on täynnä "syksyn muotiväriä" eli mustaa ja haluan siitä eroon. Haluan värejä, mutta olen miettinyt, mitkä värit minulle sopivat. Se on muuten kumma, ettei olo ole hyvä, jos päällä on epäsopivat vaatteet tai väärän väriset. Nyt ei niin tule niitä hutiostoksiakaan, kun pitää väripaletin ostoksilla mukana! Vaikka värianalyysi oli kallis, uskon että onnistun vaateostoksissani paremmin. Samoin koruostoksissa. Minulle eivät tuon analyysin mukaan sovi kultakorut, vaan hopea, valkokulta ja helmet. Senkin jo melkein aavistin; en tykkää pitää kultakoruja, vaan parhaiten viihdyn helmissä ja hopeassa!